Nirso ei yleensä koske pakastepizzoihin, paitsi pahimmassa elämänsä krapulahorkassa tai köyhien kotibileissä. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että päällisistä ei yleensä erota ovatko ne alunperin kivi- vai kasvikuntaa ja pohja on jotain huopatossun ja vanerin väliltä. No, kun Buzzador päätti välittää testattavaksi Dr. Oetkerin rapeapohjaisia Stoneoven Tradizionale -kiviuunipizzoja, marssin pakastealtaalle melko skeptisenä. Pizzojen kehutaan näes olevan paistettu korkeassa lämpötilassa kivialustalla, aivan kuin aidossa italialaisessa pizzeriassa ja omaavan erityisen autenttisen, rapean pohjan ja muhevat täytteet. Napsin mukaani kaikkia makuja testin hengen mukaisesti, mozzarellaa, salamia ja tonnikalaa, ja painelin kotiin paistamaan pizzoja pöydälliselle syöjiä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kerrankin piti yllättyä iloisesti. Pohja oli Aivan Jotain Muuta kuin mitä pakastepizzalta osaisi odottaa. Jos käy eräässä pannupizzoistaan tunnetussa jenkkiketjussa kerran kesässä ja pitää niistä rapeista, hieman rasvaa tihkuvista, sisältä inan sitkeähköistä pohjista, niin näissä oli presiis samaa henkeä! Pohjan rapeus säilyi viimeiseen viipaleeseen asti, eikä rasvaa ollut ollenkaan liikaa. Pohja ei maistunut pelkältä vehnäjauholta, vaan sitä olisi natustanut ihan margaritanakin. Mozzarella-pizza oli aivan ehdoton suosikki, täydelliset täytteet ja riittävästi juustoa. Jopa kypsennettyjä tomaatteja karsastava syöjäkin nautti mehevistä kirsikkatomaateista ja ylisti peston (basilikakastike?) sopivan vahvaa makua. Joukon lihansyöjät (lue: miehet) olivat haltioissaan salami-pizzasta ja tulevien saunailtojen muona onkin selvillä… Kukaan ei tosin lämmennyt tonnikalaversiolle, johtuen kalan turhan teollisesta ja tympeästä mausta. Kiitosta tosin saivat kokonaiset mustat oliivit, yleensähän pakastepizzasta saattaa löytää jotain oliivia muistuttavia mustia kikkareita… Pohjan laadussa ei tosin tässäkään makuvaihtoehdossa ollut mitään vikaa. Kaikenkaikkiaan raatimme oli erittäin tyytyväinen makukokemukseensa ja tietää tästä lähin mitä pakastealtaasta kaivaa kärryihinsä. Turha lähteä edes mistään karvakäsipaikasta arpomaan “tuoretta” pizzaa, kun on mahdollisuus ladata oma pakastin oikeasti hyvällä.


Kylään tulee keliaakikko, vehnättömällä dieetillä oleva ja muuten vain nirso herkuttelija, mitä tehdä?
Unohda jäätelö pakastealtaaseen, tartu sen sijaan valmiiseen, luontaisesti gluteenittomaan kakkumiksiin.

Paketista löytyy pussi, johon on pakattu kaikki tarvittavat kuiva-aineet. Lisukkeeksi tarvitaan rasvaa, munia ja sähkövatkain ja vajaan tunnin uunituksella (riippuu käytetyn kakkuvuuan mallista ja taikinansyöjien kavaluudesta) lopputuloksena on unelmankuohkea, sopivasti suklainen, mutta kevyt kakku. Ei kummallista gluteenittomien tiesminkäjauhojen antamaa makua, vaan hyvä peruskakku jota voi napsia sellaisenaan, täyttää ja kuorruttaa täytekakuksi tai soveltaa vaikka muffineiksi. Tietty taikinaan voisi upottaa suklaaraastetta tai enemmän tummaa kaakaojauhetta maun syventämiseksi, marjat toimisivat hyvin ja mikäjottei se jäätelökin sitten kakun rinnalla, mutta maistuu kyllä ihan sellaisenaankin oivalliselta.


Eko-luomu-reilukauppa-kiihkoilu ei mitenkään sovi kulutustottumuksiini, enkä ole löytänyt kyseisistä tuotekategorioista tähän mennessä niin loistavia tuotteita, että olisi pitänyt valjeta ylistämään. Armas kampaajani, joka harakanpesäni kanssa on taistellut vuosikaudet, sai minut kuitenkin ostamaan hela litran Pureology -sarjan Hydrate -shampoota.

Parin kuukauden pesujen jälkeen olen enemmän kuin tyytyväinen ostokseeni. Hiukset ovat kuohkeat, sileät, helposti muotoiltavat ja mikä parasta, kovasti terveen näköiset. Uskomatonta mutta totta, hoitoaineen käyttökin on suorastaan romahtanut, sillä tämä shampoo todella kosteuttaa. Harja sujahtaa hiusten läpi ilman julmettua määrää katkeilleita yksilöitä ja väri tuntuu pysyvän parempana pidempään. Raaka-aineina on käytetty soijaa, vehnää, kauraa, ruusua, teetä ja piparminttua – tuoksu onkin melko jännä, mutta huomaamaton kuivissa hiuksissa. Sarjan tuotteet eivät sisällä sulfaatteja, joten mökilläkin niillä voi läträtä hieman paremmalla omallatunnolla. Ymmärtääkseni kaikki incejä tuijottelevat kemikaalipoliisitkin ovat nöyrtyneet näiden tuotteiden kohdalla, mutta henkilökohtaisesti on aivan sama onko pullossa mäntysuopaa vaiko kemianteollisuuden pahinta myrkkyä, jos se tähän kuontaloon vain toimii…


Miten saadaan ruuasta ylimääräistä rasvaa pois kypsennettäessä tai kuumennettaessa?
Valmistetaan se Serla Gourmanda -paistopaperin päällä!

Paistopaperi -nimitys ilmeisestikin siksi, ettei tästä nyt mitään suurempia etuja leivottaessa saa, että en nyt sitä kääretorttua suosittele tämän kanssa tekaisemaan. Mutta lämmitit sitten lihapullia, kypsensit raakapakasteita, valmistit mitä tahansa missä on rasvaa ja/tai nesteitä, jotka muuten jäävät ruokaan tai lillumaan sen alle muhentaen sen piloille, älä enää kiukuttele normileivinpaperin kanssa. Gourmandan pinta on röpelöinen, kohokuvioitu ja niinpä ylimääräinen neste jää lillumaan nypylöiden väliin. Paperille jäävää rasvan määrää ei voi kuin välillä ihmetellä, todennäköisesti terveydenhoitajani onnittelisi valinnasta jos tietäisi. Paperin laadun lisäksi kotelon reunassa on törkeän terävä repäisyreuna, jolle täytyy antaa täydet pisteet – miksi minkään muun repäisyä vaativan tuotteen paketissa ei ole yhtä toimivaa hammastusta?!


Mikään ei ole kamalampaa kuin kantapäät, jotka tarttuvat kiinni lakanoihin, raatelevat sukkahousut ja näyttävät vähintään Grand Canyonin halkomilta. Mikään raspaus ei riitä, jalkahoitajalla käynteihinkään ei ole varaa riittävän usein.
Onneksi on olemassa

L’Occitanen Shea Butter Foot Cream. Ja kyllä, tässä kuvassa viimeiseen pisaraan asti käytettynä.
Taivaan lahja kaikille kantapäille, etenkin niille, jotka kesän tullen paljastetaan sandaaleista. Jos yksikään tuttavapiiristäni kehtaa kulkea kesällä hoitamattomat kantapäät liikkuen, hankin samantien tuubin tätä ja vannotan käyttämään. Tekee ihmeitä jo ensimmäisellä käyttökerralla.


Aamuja, jolloin aikaa on vähän, mutta naama näyttää beduiinin tossun ja kamelin sieraimen risteytykseltä, on liian usein. Tarvitaan kosteutta, mutta kiillollekin pitäisi jotain tehdä. Pitäisi käyttää kolmea, neljää rasvaa ja vielä mattavoidetta kaupan päälle – ei kukaan ehdi kaikkien kuivumista odottamaan. Kerrankin kokeilunhalusta oli hyötyä ja tämä ongelma on menneen talven lumia.

Tässä se sitten on. Voide, joka kosteuttaa, kuivuu nopeasti ja tekee ihosta mattapintaisen. Dermosil Fresh Balance Gel Cream.
Aivan täydellinen tuote meikin alle, olkoon vaan vaikka mitä nuorisosarjaa taas kerran. Tai no, nuoriso ja nuoriso, kyseessä kun on postimyyntituote, jota yleensä työpaikkaringit tykkää tilailla, niin eiköhän se äiti ole, joka sitä nuorisolleen hankkii… Mutta siis että tekee ihmeitä myös kulahtaneemmalle hipiälle eikä tee pahaa lovea kukkaroon.


Minne kaikki eyelinerit ovat kadonneet?! Juurihan Amy Winehouse on nostanut aineen uuteen arvostukseen, joten miksi markkinat nukkuvat? En nyt sentään ihan niissä sfääreissä ainetta lutraa, mutta mielestäni rajausjälki on siistimpi, huolitellumpi ja myös dramaattisempi nestemäisellä rajauksella tehtynä. Hirveässä eyelinerin puutteessa menin luottamaan tax freen myyjän suositteluun ja uhrasin rahani paljon kohkattuun Kanebo Liquid Eyeliner 38° Silk Performanceen. Olisi pitänyt arvata jo siveltimen koosta, että tästä ei hyvä heilu. Pienin ikinä näkemäni eyeliner-sivellin kerää ympärilleen niin vähän väriä, että pitkän, yhtenäisen rajausvedon piirtäminen on käytännöllisesti katsottuna mahdotonta. “..smooth, crisp lines” mainostavat tuotteen kotisivut, mutta hermo palaa pikaista aamumeikkiä väsätessä. Pahinta tuotteessa kuitenkin on se, että rajaus alkaa päivän mittaan LOHKEILEMAAN! Rapisevan ripsivärin olin sentään kokenut, mutta en mitään tällaista! Rajaus lohkeilee niin puhtailla luomilla kuin pohjustetuillakin luomilla, yhtenä värikerroksena kuin kunnolla paklattunakin. Olo on kuin luomet olisi repäisty päähän suoraan Sikstuksen kappelista ilman restaurointia, kynnenkärjellä voi vähän pahimpia hilseilyjä rapsutella.. Arvatkaa ostanko enää ikinä kyseistä tuotetta, eh?


Tunnustan sumeilematta käyttäväni teinimusikaalin teinitähden mainostamaa teini-ihonhoitotuotesarjaa. Olen käyttänyt jo vuosia.

Ja miksipä en käyttäisi? Neutrogenan Visibly clear 2-in-1 on paras jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettu puhdistusaine, niin käyttöominaisuuksiltaan kuin hinta-laatusuhteeltaankin. Se pesee pahimmat meikinjämät kasvoilta, vähentää ihon rasvaisuutta mutta ei kuitenkaan kuivata Saharaan verrattavissa olevia sekatyypin kasvojen kohtia. Naamiona käytettynä Neutrogena tuntuu imevän kaikkea mahdollista moskaa ihohuokosista paremmin kuin toistaitoisimmat kosmetologit! Naamio kasvoille, hetkeksi maltilla lämmitettyyn saunaan ja poispesun jälkeen tuntuu kuin kasvot imisivät happea ensimmäistä kertaa eläissään! Mielettömän hyvä tunne kasvoilla, ei kirvelyä, ei punoitusta, vain kliseisen puhdas olo. Matkoilla en ole jaksanut raahata mukanani monia erilaisia puhdistusainepurtiloita, vaan tällä pärjää loistavasti, oli veden kovuusaste sitten mikä tahansa. Muitakin sarjan osia olen kokeillut, kuten kasvovettä ja kuorintavoidetta mustapäiden torjuntaan, mutta mikään ei ole yhtä monikäyttöisen tehokas, vaikka tehoa tuotteissa tuntuu kyllä olevan.

Moiteen sana on sanottava vain tuotteen saatavuudesta, sillä S-ketju otti ja lemppasi sarjan hyllyistään. Niinpä tätä saa sitten metsästää perhehelveteistä, eli K-Citymarketeista. Kiitti vaan, kauankohan se mahtaa sielläkään sitten valikoimassa pysyä…


Mikään ei ole nolompaa, kuin haisevat kainalot, kissanpissalta haiseva tekstiili, hikiläikät paidassa. Mikään taas ei ärsytä mustien vaatteiden käyttäjää niin paljoa kuin valkoiset deodoranttitahrat. Jokainen tietää sen tuskan, kun jokainen ihmeitä lupaava uutuustuote osoittautuukin vain uudelleenhajustetuksi versioksi vanhasta tai tuotteen teho tuntuu hiipuvan parin viikon käytön jälkeen. Niinpä olenkin ollut onnesta soikeana sen jälkeen, kun löysin S-ketjun ruokakaupan hyllystä kätketyn aarteen.

Mitchumin hajustamaton antiperspirant roll-on on vakiinnuttanut paikkansa toilettilaukussani, koska se ei ole kertaakaan pettänyt eikä ole ollut edes lähellä pettää. Paidat ovat pysyneet kuivina ja puseroiden kainalot hajuttomina (te tiedätte sen pistävän hajun, joka ei lähde oikein millään pesuaineella..). Tuote väittää pystyvänsä kahden vuorokauden suojaan ja sarjan vanha mainoslause lupasikin, että yhden päivän yli voi hypätä dödön käytössä, mutta en ole lähtenyt testaamaan asian paikkansapitävyyttä…

Ovathan apteekin hikoilua estävät tuotteetkin tehokkaita, mutta tämä tuntuu paljon hellävaraisemmalta sekä jonkinverran kevyemmältä myös kukkarolle. Tietty Suomen hinnat nyt ovat mitä ovat, tuotetta kannattaa muistaa ostaa ulkomaanmatkoilta pari putelia varastoon, sillä hinta tipahtaa jopa yli puolet mm. Briteissä! Lisäksi tuotevalikoimaan kuuluu geeli- ja stick-dödöt, joita pitäisi päästä tuoksuttomina kokeilemaan. Itse en ole Sokokselta löytänyt kuin powder fresh-tuoksuisia versioita ja se hieman sotii hajuveden kanssa. Koko valikoimaa kannattaa ihmetellä tuotesarjan kotisivuilla.


Ronkeli, valikoiva, nirso. Näin kuvaillaan ruokaansa ronkkivaa ihmistä, joka vain yksinkertaisesti katsoo tarkkaan mitä suuhunsa laittaa.
Laatutietoinen, hintatietoinen, harkitseva. Näin taas ylistetään henkilöä, joka on tarkka siitä, missä ja mihin rahansa kuluttaa.
Olen raivostuttavan nirso, äärimmäisen laatutietoinen,  kohtuullisen harkitseva ja sattumanvaraisesti hintatietoinen. En siedä turhia ostoksia, huonoja asiakaspalvelukokemuksia tai pahaa ruokaa. Sen sijaan rakastan kiitosten antamista niille, joille ne kuuluvat, tuotteiden kehumista ja suosittelua – mutta vain ja ainoastaan jos olen itse ne testannut, todennut toimiviksi ja aion niitä jatkossakin käyttää. Tämä on siis lähtökohtana nirsolle blogille, jonka päivitysvälistä ei anneta takeita. Kehuttavat (ja kenties tulevaisuudessa myös haukuttavat) asiat saattavat olla uutuuksia, toisille vanhoja tuttavuuksia ja aivan sattumanvaraisista paikoista, ihan sen mukaan mitä hyvää vastaan tulee. Keskinkertaisuudet saavat jäädä oman onnensa nojaan, kompromisseja ei tehdä vaan etsitään ääripäitä.




Viimeisimmät kommentit

Ansku artikkeliin Nirso, who, me?
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.